Winstonin työsyksy 2020

Suunnistamassa


Hei, löysin sen viimeisenkin rastin!

Koulusyksy alkoi aluksi opetustehtävissä, joihin koiraa ei voinut ottaa mukaan. Valmistelimme koira-avusteista opetusta kuitenkin kouluajan ulkopuolella ja Winstonin kuva- ja videosuunnistuksen avulla houkuttelimme oppilaat metsään suunnistamaan, ilman koiraa.

Moni motivoitui Winstonin piilottamista rasteista ja yhtä lukuunottamatta kaikki rastit löytyivät. Suunnistusreissulla kuitenkin riideltiin, kinasteltiin ja mökötettiin. Kokemus on usein osoittanut, että koiran läsnäolo vähentää tällaisia tilanteita tai ainakin helpottaa niitä. Polulla kiukutteleva lapsi lähtee helpommin kulkemaan eteenpäin, kun koira kulkee vierellä häntää heiluttaen. Pukarit unohtavat omat keskinäiset riitansa, kun seuraavat yhdessä koiran touhuja.

Vahvuudet

Käsittelimme koulussa jokaisen omia vahvuuksia. Pyysin, että oppilaat miettisivät ensin Winstonin vahvuuksia. Oli uskomatonta havaita, miten nopeasti lapset keksivät koulukoiralle sopivia vahvuuksia ja miten hyvin ne Winstonin kohdalla pitivät paikkansa. Huomioitavaa tässä oli erityisesti se, että kyseiset oppilaat eivät olleet vielä tavanneet Winstonia! Rauhoittuminen, kuunteleminen, keskittyminen, totteleminen ja leikkiminen – nehän ovat koulussa kaikille tärkeitä vahvuuksia!

Uudet työkuviot naapurikunnassa

Iloitsimme uudesta mahdollisuudesta koulutyössä. Työhaastattelun jälkeen koiraa pyydettiin mukaan resurssiopettajan työnkuvaan. Saimme Winstonin kanssa suunnitella torstain työjärjestyksen koira-avusteisen opetuksen näkökulmasta. Mietimme, ketkä eniten hyötyisivät meistä. Kaikki halusivat meidät! Varauskalenteri täyttyi kovaa vauhtia. Vakioryhmiä muodostui, mutta myös vierailukäyntejä tai tapaamisia, joiden yksilöllisinä tavoitteina oli esimerkiksi koulukoiraan tutustuminen, rohkaistuminen koiran lähellä, koiralle ääneen lukeminen, kellonaikojen harjoittelua koiran avulla, varhennettua englantia koiran kanssa tai kävelyretki lähiympäristössä.

Vuorovaikutus ja hyvä mieli

Eräästä luokasta löytyi Winstonin mielestä täydellinen nojatuoli. ”Tämä olkoon minun nyt. Tule ja rapsuta!” Winston kutsui.

Syksyn koulukoirakohtaamisista tuli niin oppilaille, kasvatusalan ammattilaisille kuin koirallekin hyvä mieli. Käytävillä näkyi hymy ja hyväntuulisuus, kun Winston kulki ohitse tai kun kohtasimme ilman koiraa: ”Kerro Winstonille terveiset!” tai ”Mitä Winstonille kuuluu?”

Tuntemattoman opettajan oli helppo lähestyä vieraita oppilaita koiran kanssa. Toteutimme yläkoulun puolella tutustumispäivän pihalla välituntien aikana. Aika moni nuori kävi jututtamassa minua ja koiraa. Joku halusi palkita namilla Winstonin suoritetusta tempusta, toinen kertoi omista koiristaan, kolmas tuttavansa beaglesta. Äärimmäinen suosio saavutettiin Winstonin yes/no -nappuloilla. Oppilaat kysyivät kysymyksiä koiralta ja niihin Winston vastasi painamalla tassulla nappulaa. Esimerkiksi: ”Onko sinulla tyttöystävä? Oletko kissa? Tykkäätkö koulutyöstä?”

Lukukoirana

Saimme alakoulun tiloista käyttöömme pienen huoneen, johon mahtui juuri sopivasti säkkituoli, matto, pöytä ja peti. Joka torstai luonamme kävi oppilaita lukemassa. Lukuläksyä, sarjakuvia, romaania, maantiedon koealuetta tai vaikkapa ruotsin kielen sanoja. Usein kuulimme kysymyksen käytävillä: ”Koska minä saan tulla lukemaan Winstonille?”

Kotakokemus päiväkodissa

Ikimuistoinen kokemus oli erään keskipäivän rauhallinen, savuntuoksuinen hetki päiväkodin pihalla, kodassa punaposkisten lapsosten ympäröimänä. Kun henkilökunta oli etukäteen varmistanut makkaratikut pois kuononi läheltä, pystyin täysillä keskittymään lasten kohtaamiseen. He tervehtivät minua tassusta, silittivät ja harjasivat minua. Sain tietysti heiltä aina namin palkaksi. Kuljin tulipesän vieressä rauhallisesti ja kuin kunnioittaen tulta. Lapset olivat kotatoiminnassaan jo konkareita. Ihana paikka!

Niin joulu joutui…

Varsinkin uskontotunneilla aiheet olivat jouluisia joulun lähestyessä. Pääsin kiertäväksi pelikaveriksi 5.luokan lautapeliryhmiin. En voittanut, sillä en osannut laulaa ”Hoosiannaa”.

Pelikaverina lautapelissä 5.luokan uskontotunnilla.

Oppilaat miettivät ensimmäisen adventin lähestyessä aineettomia joulukalenteri-ideoita. Niitä kirjoiteltiin Winstonin joulukalenteriin. Osuvia toiveita esimerkiksi nämä: ”Rakkautta” ja ”Lisää Winstonin oppitunteja”.

Kun koulu loppui ja loma alkoi, saimme lapsilta pinon joulukortteja. Syksyn koulutyö oli saatu arvoiseen päätökseensä, oli loman ja levon aika. Oikein hyvää uutta vuotta 2021 teille kaikille lukijoille!

Uusi kirja koiran työskentelystä koulussa ja koulussa työskentelevistä koirista

Miten ja millaisen koiran voisi tuoda kouluun ja mitä hyötyä koirasta on koulussa? Taina Järven ja Kaija Ikäheimon kirjassa kuvataan toimintaa ja teoriaa sekä kokemuksia koira-avusteisesta opetustyöstä noin 30 kasvatusalan ammattilaiselta. Kirja julkaistaan syyskuun alussa. Jos kiinnostuit, jätä kommentti tai käy tykkäämässä

https://www.facebook.com/koulukoira

Löydät tilausohjeet sieltä myöhemmin.

Mallikappale jo matkalla! Ihan kohta on ulkona kirja, josta tässä näytteenä tekstiosuus etäopettajan työparista.

Kun keväällä 2020 koko maailma muuttui koronan myötä ja koulut siirtyivät etäopetukseen, olivat myös koirapedagogiset keinot uuden tilanteen edessä. Moni opettaja hyödynsi koiraansa ruudun välityksellä oppilailleen. Joku järjesti lukutuokioita etänä, toinen teki innostavia videoita koiransa avulla. Eläin toi verkkotapaamisiin rentoutta ja iloa. Merkillepantavaa oli, että nyt pääsi turvallisesti esittäytymään myös sellainen koira, joka ei muuten olisi tervetullut luokkaan. Monet oppilaatkin esittelivät lemmikkejään turvallisesti ruudun kautta. Minä pystyin hyödyntämään Platonia verkkotapaamisissa. Tapansa mukaan tosin Platon ei ollut kovin kärsivällinen tehtävissä, mutta oppilaille oli tärkeää nähdä ruudussa koira, josta he olivat paljon kuulleet. Oppilaat olivat myös uteliaita ja jaksoivat olla valppaina videotapaamisissa, kun koirat olivat opetuksessa mukana. Winstonille sai soittaa videopuhelun ja pyytää pyörittämään nopalla lisätehtäviä. Pari innokasta oppilasta ehti oppitunnin kuluessa  työskennellä koiran kanssa etäyhteyksin. Luin myös lähiopetuksessa keskenjäänyttä kirjaa ääneen oppilaille kotoa käsin. ‘’Tubettajabeaglen’’ ja -opettajan äänikirjaa oli ehkä kiinnostavampi kuunnella, kun seurasi videolta samalla Winstonin ja Platonin touhuja. 

Voihan Winston!

Jos tietäisitte, millainen olin pentuna, ette ikinä olisi uskonut, että nyt työskentelen koulussa. Miten koulukoiraksi päästään ja mitä se edellyttää? Mitä koulussa tehdään koiran kanssa? Näistäkin kerromme niin täällä blogissa kuin pian julkaistavassa kirjassamme. Kirjaa varten on myös haastateltu kymmeniä kasvatus- ja kirjastoalan ihmisiä, jotka työskentelevät lasten ja nuorten parissa koira työparinaan. Pysy kuulolla, jos kirjan sisältö kiinnostaa.

Lomalla

Karkausyritys epäonnistui tällä kertaa mutta uiminen virkisti silti hellepäivänä!

Päivitän kuulumisia tänne toki enemmän koulutyöstä, mutta myös loma-ajalta. Niistä riittää juttuja kerrottavaksi sitten syksyllä oppilaille. Kuten karkureissusta naapurisaareen peuran perässä tai veneilykokemuksistamme. Minua vähän jännittää siirtymiset maalta merelle tai päinvastoin. Kerran putosin laiturin ja veneen väliin. Osaan toki uida, mutta satama-altaassa pelastusliivien kahvasta saatiin minut varmimmin ylös, huh!

Osaisinkohan ajaa tätä venettä?

Etäkoirana

Vielä tovin olen opintovapaalla tuon tulevan erityisopettajan oppimistehtävien kirjoittamista valvoen. Sitten valmistaudumme kevään loppurutistukseen todennäköisesti ruudun takaa. Mitä se tuo tullessaan, siitä saatte täältä lukea pian lisää. Ainakin kesken jäänyt kirja luetaan loppuun Qridin kautta ja etätehtäviä siihen laatien. Lukutyöhön on jo vähän virittäydytty. Ihmettelin suuresti, miksi piti työliivi pukea päälle kotisohvalla. Kuullaan ja nähdään etänä pian!

Koira on osa kouluyhteisöä

Kuluneen kuukauden aikana olen tutustunut uusiin oppilaisiin ja hieman myös vanhempiin. Lasten oikeuksien päivänä oppilaat halusivat, että tulen kouluun, vaikka olikin keskiviikko eikä perjantai! Hieman järjestellen se onnistui!

Neljäsluokkalaisten hyvinvointiteema tuotti upeita ravintola-annoksia, nam! Ihastelin kyllä, mutta en koskenut. Lapset perustivat kuulemma pari kasvisravintolaakin. Eipä haittaa, rakastan myös kasviksia! Yhteen ravintolaan pääsi sisään vain opaskoirat ja kasvatus-ja kuntoutuskoira Winston. Hm, pitääpä ruveta harjoittelemaan ravintolakäytöstä. Tähän mennessä olen vain kesäterassiasiakkaana ollut.


Lasten oikeuksien päivänä koulupäivän ohjelman suunnittelivat lapset. Osa halusi tulla kanssamme kävelylle välitunnilla. 

Viidesluokkalaiset harjoittelivat tunteiden tunnistamista. Tunteiden nimiä opeteltiin avullani suomeksi ja ranskaksi. Tiedättekö, mitä tarkoittaa content ? Sellainen taidan tuossa alakuvassa olla. Tyytyväinen siihen, että luokassa on työrauha ja lapset opiskelevat kanssani. 

Toiminnalliseen matikkapeliin tarvittiin nopanpyörittäjä. Aina valmiina hommiin!

Lauantain koulupäivässä 1.-2.luokkalaiset vanhempineen tutustuivat koulubeagleen ja opiskelivat lastenkirjallisuutta kanssani. Toin oppilaille koreissa Muumi-palapelin osia ja pyöritin kirjahyrrää Astrid Lindgrenin kirjoista. Neloset piirsivät beaglen hiilellä. Elämäni toinen kerta croquis-mallina. Tehtiin kahden ja kolmen minuutin harjoitelmia. Kyllä mallina kelpasi olla. Palkka juoksi suoraan suuhun nameina ja sain levätä samalla!

Koulun käytävä on hiljentynyt. Harjoitellaan vielä paikka-käskyä ennen kotiin lähtöä.

Hyvinvointia pienille ja isoille koululaisille

Vaikka syyslukukausi on jo pitkällä, on hyvä kääntää katse hetkeksi viime lukuvuoteen. Kukkulan kuninkaana Kuusiston linnanraunioilla seison ja totean, että saavutin lukuvuoden aikana niitä asioita, joita minulta odotettiin. Säännöllinen koulukoiratyö turkulaisessa peruskoulussa käynnistyi vuosi sitten syksyllä. Koululaisten oppimisen ja kasvamisen saralla päästiin tavoitteisiin, joista mainittakoon mm. lukemiseen innostaminen, opiskelumotivaation ja kouluviihtyvyydeen lisääminen, työrauhan edistäminen, miellyttävän työskentelyilmapiirin luominen kouluun ja ylipäänsä hyvinvoinnin edistäminen.

Toukokuussa 2019 valmistuin kasvatuskoiraksi suorittamalla työnäytön opetustehtävissä. Merkkinä valmistumisesta sain käyttööni työliivin.

Elokuisena perjantaina keräsimme innostuneen oppilasryhmän kanssa loppukesän kukkivia kasveja prässättäväksi. Tiedän, mikä laji jäi ainakin lasten mieleen: merkkasin polun varressa kasvaneen pujon. Sitä pujoyksilöä ei kumma kyllä otettu prässättäväksi.

Vaikka koulua oltiin käyty vasta kaksi viikkoa, opettajatyöparini jäi opintovapaalle kouluttautuakseen erityisopettajaksi. Silti tai ehkä juuri siksi opettajakin oli kukkansa ansainnut. Lapsoset tulivat kouluun aamulla niityn kautta kumpparit kurassa.

Opintovapaallakin on hyvä pitää omaa ammattitaitoaan yllä. Olemme nyt syksyn aikana vierailleet tutussa yläkouluryhmässä ja lievittäneet abien kirjoitusstressiä. Juuri ennen syksyn englannin kirjoituksia abit verryttelivät päivänpoliittisilla kysymyksillä, mm. brexitistä. Minä toimin asiantuntijana vastaamalla kysymyksiin nappia painamalla. Tällä viikolla varhennetaan enkkua ekaluokalla! Marraskuussa palaamme oman sorvin ääreen. Kuulumisia ja kuvamuistoja lisää täällä:

instagram ja twitter: schoolbeaglewinston

 

Yksilöllistä ja yhteisöllistä opetusta

 

Opetustuokioon koiran kanssa saattaa kuulua kurkku ja koirannappulat. Matematiikassa jakojäännöksiä opiskeltiin jakamalla kurkunpalat minulle ja koirakavereilleni tasan. Jakojäännökset, mikäli niitä oli, sain suuhuni. Armollisesti söin kaikki jakojäännökset, koska koirakaverini eivät olleet paikalla. 

 

Tasapainolauta oli vähän erilainen oppimisalusta kertotaulujen kertaamiseen. Koirannami piti pudottaa purkkiin oikean kertotauluvastauksen päälle. Sain syödä vasta saatuani siihen luvan. Kertolaskutaitoa, tasapainoa ja kärsivällisyyttä siis opimme yhdessä.

 

Kevät on karvanlähdön aikaa myös meillä koirilla. Vaikka kotona harjailtiin, piti vielä teippiharjalla töissä siistiä työhuivia. Siihen riitti paljon halukkaita apulaisia ja tunsin, että minusta välitetään.

Minusta ja säkkituolissa lukemisesta välitetään niin kovasti, että joskus on jopa tungosta. Kaipa sitä kirjallisuuteen voi perehtyä näinkin. 

oohIMG-6277

Välillä oli aika laulaa ja nauttia pariisilaistunnelmasta. Lapset lauloivat tutun laulun minulle, opettajalle ja talonmiehelle, joka juuri parahiksi hiipi ullakon ilmastointisäätöjen luota luoksemme. – Bonjour! kuuluu oppivaisen talonmiehenkin tervehdys nykyään käytävillä. Videopätkä on tooosi lyhyt, tunnistatkohan chansonin?

Talvikirjoitelmia, vatsalihaksia ja koulubeaglen kirjallisuuskerho

Koulussa ja koirapedagogiikassa oppilaan osallisuus on tärkeää. Aamulla kouluun tullessani saan aina innokkaan ryhmän apulaisia täyttämään vesikuppia ja laittamaan kupin alle pyyheliinaa valmiiksi työpisteeseeni. Tassujen kuivaaja ja villapaidan patterille ripustajakin on heti valmiina auttamaan. Oppitunneilla suuri saavutukseni tänään oli saada oppilaat kirjoittamaan. Ope ja koira -neuvontapiste toimi niin, että oppilas tuli juttelemaan kirjoitusaiheestaan ja samalla sai silittää koiraa. Opettaja antoi vinkkejä ja ohjeita kirjoittamiseen. Sen jälkeen sai kokeilla koira-avusteista vatsalihastreeniä. Meilläpä on koiralla motivoitu liikkuva koulu!

Toinen kirjoitusta vauhdittava seikka oli se, että valmiin tekstin sai tulla lukemaan minulle. Vaikka valmista tulikin, jäi aika monta tekstiä vielä ensi viikoksi kuunneltavaksi. Kun on paljon oppilaita, en ehdi millään kuunnella kaikkia kirjoitelmia saman koulupäivän aikana.

Oppitunnin aikana satoi lisää lunta. Oppilaat kiirehtivät iloisina ulos. Ulkoiluvälitunti lumisessa maastossa oli ihan parasta virkistystä myös minulle. Sain painaa kuonon lumeen ja juoksennella upottavassa hangessa pitkässä hihnassa. Seuraavalla tunnilla keskityin arpomaan kangaskalenterin taskuista kuulusteltavia ranskan sanoja ja lepäilin säkkituolissa sillä aikaa, kun lapset tekivät tehtäviään. Päivän päätteeksi taivuin vielä Kirjallisuusbeagleksi kerhotunnin ajaksi. Etsittiin eri tekstilajeja taskunopan vihjeiden avulla ja oppilaat lukivat minulle vuoron perään. Kuuntelin ainakin tietokirjaa hevosista, ponitarinoita, vitsejä ja kuvakirjaa koirista. Kerhotunnin lopuksi kaikki lapset menivät piiloon. Namipalkallinen etsimisleikki oli kivaa!

Create your website with WordPress.com
Get started