Voihan Winston!

Jos tietäisitte, millainen olin pentuna, ette ikinä olisi uskonut, että nyt työskentelen koulussa. Miten koulukoiraksi päästään ja mitä se edellyttää? Mitä koulussa tehdään koiran kanssa? Näistäkin kerromme niin täällä blogissa kuin pian julkaistavassa kirjassamme. Kirjaa varten on myös haastateltu kymmeniä kasvatus- ja kirjastoalan ihmisiä, jotka työskentelevät lasten ja nuorten parissa koira työparinaan. Pysy kuulolla, jos kirjan sisältö kiinnostaa.

Lomalla

Karkausyritys epäonnistui tällä kertaa mutta uiminen virkisti silti hellepäivänä!

Päivitän kuulumisia tänne toki enemmän koulutyöstä, mutta myös loma-ajalta. Niistä riittää juttuja kerrottavaksi sitten syksyllä oppilaille. Kuten karkureissusta naapurisaareen peuran perässä tai veneilykokemuksistamme. Minua vähän jännittää siirtymiset maalta merelle tai päinvastoin. Kerran putosin laiturin ja veneen väliin. Osaan toki uida, mutta satama-altaassa pelastusliivien kahvasta saatiin minut varmimmin ylös, huh!

Osaisinkohan ajaa tätä venettä?

Etäkoirana

Vielä tovin olen opintovapaalla tuon tulevan erityisopettajan oppimistehtävien kirjoittamista valvoen. Sitten valmistaudumme kevään loppurutistukseen todennäköisesti ruudun takaa. Mitä se tuo tullessaan, siitä saatte täältä lukea pian lisää. Ainakin kesken jäänyt kirja luetaan loppuun Qridin kautta ja etätehtäviä siihen laatien. Lukutyöhön on jo vähän virittäydytty. Ihmettelin suuresti, miksi piti työliivi pukea päälle kotisohvalla. Kuullaan ja nähdään etänä pian!

Koira on osa kouluyhteisöä

Kuluneen kuukauden aikana olen tutustunut uusiin oppilaisiin ja hieman myös vanhempiin. Lasten oikeuksien päivänä oppilaat halusivat, että tulen kouluun, vaikka olikin keskiviikko eikä perjantai! Hieman järjestellen se onnistui!

Neljäsluokkalaisten hyvinvointiteema tuotti upeita ravintola-annoksia, nam! Ihastelin kyllä, mutta en koskenut. Lapset perustivat kuulemma pari kasvisravintolaakin. Eipä haittaa, rakastan myös kasviksia! Yhteen ravintolaan pääsi sisään vain opaskoirat ja kasvatus-ja kuntoutuskoira Winston. Hm, pitääpä ruveta harjoittelemaan ravintolakäytöstä. Tähän mennessä olen vain kesäterassiasiakkaana ollut.


Lasten oikeuksien päivänä koulupäivän ohjelman suunnittelivat lapset. Osa halusi tulla kanssamme kävelylle välitunnilla. 

Viidesluokkalaiset harjoittelivat tunteiden tunnistamista. Tunteiden nimiä opeteltiin avullani suomeksi ja ranskaksi. Tiedättekö, mitä tarkoittaa content ? Sellainen taidan tuossa alakuvassa olla. Tyytyväinen siihen, että luokassa on työrauha ja lapset opiskelevat kanssani. 

Toiminnalliseen matikkapeliin tarvittiin nopanpyörittäjä. Aina valmiina hommiin!

Lauantain koulupäivässä 1.-2.luokkalaiset vanhempineen tutustuivat koulubeagleen ja opiskelivat lastenkirjallisuutta kanssani. Toin oppilaille koreissa Muumi-palapelin osia ja pyöritin kirjahyrrää Astrid Lindgrenin kirjoista. Neloset piirsivät beaglen hiilellä. Elämäni toinen kerta croquis-mallina. Tehtiin kahden ja kolmen minuutin harjoitelmia. Kyllä mallina kelpasi olla. Palkka juoksi suoraan suuhun nameina ja sain levätä samalla!

Koulun käytävä on hiljentynyt. Harjoitellaan vielä paikka-käskyä ennen kotiin lähtöä.

Hyvinvointia pienille ja isoille koululaisille

Vaikka syyslukukausi on jo pitkällä, on hyvä kääntää katse hetkeksi viime lukuvuoteen. Kukkulan kuninkaana Kuusiston linnanraunioilla seison ja totean, että saavutin lukuvuoden aikana niitä asioita, joita minulta odotettiin. Säännöllinen koulukoiratyö turkulaisessa peruskoulussa käynnistyi vuosi sitten syksyllä. Koululaisten oppimisen ja kasvamisen saralla päästiin tavoitteisiin, joista mainittakoon mm. lukemiseen innostaminen, opiskelumotivaation ja kouluviihtyvyydeen lisääminen, työrauhan edistäminen, miellyttävän työskentelyilmapiirin luominen kouluun ja ylipäänsä hyvinvoinnin edistäminen.

Toukokuussa 2019 valmistuin kasvatuskoiraksi suorittamalla työnäytön opetustehtävissä. Merkkinä valmistumisesta sain käyttööni työliivin.

Elokuisena perjantaina keräsimme innostuneen oppilasryhmän kanssa loppukesän kukkivia kasveja prässättäväksi. Tiedän, mikä laji jäi ainakin lasten mieleen: merkkasin polun varressa kasvaneen pujon. Sitä pujoyksilöä ei kumma kyllä otettu prässättäväksi.

Vaikka koulua oltiin käyty vasta kaksi viikkoa, opettajatyöparini jäi opintovapaalle kouluttautuakseen erityisopettajaksi. Silti tai ehkä juuri siksi opettajakin oli kukkansa ansainnut. Lapsoset tulivat kouluun aamulla niityn kautta kumpparit kurassa.

Opintovapaallakin on hyvä pitää omaa ammattitaitoaan yllä. Olemme nyt syksyn aikana vierailleet tutussa yläkouluryhmässä ja lievittäneet abien kirjoitusstressiä. Juuri ennen syksyn englannin kirjoituksia abit verryttelivät päivänpoliittisilla kysymyksillä, mm. brexitistä. Minä toimin asiantuntijana vastaamalla kysymyksiin nappia painamalla. Tällä viikolla varhennetaan enkkua ekaluokalla! Marraskuussa palaamme oman sorvin ääreen. Kuulumisia ja kuvamuistoja lisää täällä:

instagram ja twitter: schoolbeaglewinston

 

Yksilöllistä ja yhteisöllistä opetusta

 

Opetustuokioon koiran kanssa saattaa kuulua kurkku ja koirannappulat. Matematiikassa jakojäännöksiä opiskeltiin jakamalla kurkunpalat minulle ja koirakavereilleni tasan. Jakojäännökset, mikäli niitä oli, sain suuhuni. Armollisesti söin kaikki jakojäännökset, koska koirakaverini eivät olleet paikalla. 

 

Tasapainolauta oli vähän erilainen oppimisalusta kertotaulujen kertaamiseen. Koirannami piti pudottaa purkkiin oikean kertotauluvastauksen päälle. Sain syödä vasta saatuani siihen luvan. Kertolaskutaitoa, tasapainoa ja kärsivällisyyttä siis opimme yhdessä.

 

Kevät on karvanlähdön aikaa myös meillä koirilla. Vaikka kotona harjailtiin, piti vielä teippiharjalla töissä siistiä työhuivia. Siihen riitti paljon halukkaita apulaisia ja tunsin, että minusta välitetään.

Minusta ja säkkituolissa lukemisesta välitetään niin kovasti, että joskus on jopa tungosta. Kaipa sitä kirjallisuuteen voi perehtyä näinkin. 

oohIMG-6277

Välillä oli aika laulaa ja nauttia pariisilaistunnelmasta. Lapset lauloivat tutun laulun minulle, opettajalle ja talonmiehelle, joka juuri parahiksi hiipi ullakon ilmastointisäätöjen luota luoksemme. – Bonjour! kuuluu oppivaisen talonmiehenkin tervehdys nykyään käytävillä. Videopätkä on tooosi lyhyt, tunnistatkohan chansonin?

Talvikirjoitelmia, vatsalihaksia ja koulubeaglen kirjallisuuskerho

Koulussa ja koirapedagogiikassa oppilaan osallisuus on tärkeää. Aamulla kouluun tullessani saan aina innokkaan ryhmän apulaisia täyttämään vesikuppia ja laittamaan kupin alle pyyheliinaa valmiiksi työpisteeseeni. Tassujen kuivaaja ja villapaidan patterille ripustajakin on heti valmiina auttamaan. Oppitunneilla suuri saavutukseni tänään oli saada oppilaat kirjoittamaan. Ope ja koira -neuvontapiste toimi niin, että oppilas tuli juttelemaan kirjoitusaiheestaan ja samalla sai silittää koiraa. Opettaja antoi vinkkejä ja ohjeita kirjoittamiseen. Sen jälkeen sai kokeilla koira-avusteista vatsalihastreeniä. Meilläpä on koiralla motivoitu liikkuva koulu!

Toinen kirjoitusta vauhdittava seikka oli se, että valmiin tekstin sai tulla lukemaan minulle. Vaikka valmista tulikin, jäi aika monta tekstiä vielä ensi viikoksi kuunneltavaksi. Kun on paljon oppilaita, en ehdi millään kuunnella kaikkia kirjoitelmia saman koulupäivän aikana.

Oppitunnin aikana satoi lisää lunta. Oppilaat kiirehtivät iloisina ulos. Ulkoiluvälitunti lumisessa maastossa oli ihan parasta virkistystä myös minulle. Sain painaa kuonon lumeen ja juoksennella upottavassa hangessa pitkässä hihnassa. Seuraavalla tunnilla keskityin arpomaan kangaskalenterin taskuista kuulusteltavia ranskan sanoja ja lepäilin säkkituolissa sillä aikaa, kun lapset tekivät tehtäviään. Päivän päätteeksi taivuin vielä Kirjallisuusbeagleksi kerhotunnin ajaksi. Etsittiin eri tekstilajeja taskunopan vihjeiden avulla ja oppilaat lukivat minulle vuoron perään. Kuuntelin ainakin tietokirjaa hevosista, ponitarinoita, vitsejä ja kuvakirjaa koirista. Kerhotunnin lopuksi kaikki lapset menivät piiloon. Namipalkallinen etsimisleikki oli kivaa!

Hyvää mieltä ja etäohjausta


Sain mieluisan tehtävän toimia joulunäytelmän etäohjaajana nelosluokkalaisille. Ilmaisutaidon ryhmä, jonka opetukseen en fyysisesti voi osallistua lukujärjestysteknisistä syistä, sai roolit jouluisiin esityksiinsä koiran arpomana. Katso vaikka videolta alimpana (joulunäytelmä). Oppilaat ryhtyivät heti käsikirjoittamaan eikä rooleissakaan ollut valittamista, varmaan koska olin ne heille itse arponut. Mielelläni olisin minäkin mukana näytellyt, niin houkuttelevan kohtauksen he minulle kirjoittivat: Postimies toi vahingossa naapurille tarkoitetun paketin. Siinä oli joulukinkku, jonka Winston söi (yllätys!).

Iloisia jouluaskareita tekivät myös kolmasluokkalaiset. He koristelivat itse joulupaperia perunapainannalla. Oppimisen ja kasvamisen tavoitteina tuossa työskentelyssä oli painantatekniikan harjoittelu, paketin käärinnän opettelu ja tärkeälle läheiselle lahjan antamisen ilo. Saatiinpa Platon-kaverin kanssa upeita joulupaketteja aattoiltana, kiitos! Sääli vain, että melkein kaikki paperit repeytyivät. Niin kiire oli kaivella keksejä pakettien sisältä. Niin, ne tärkeät tunnetaidot. Ajattelen sinua = olet minulle tärkeä. Sitä minä olen oppilaille, sen olen huomannut. Minusta puhutaan silloinkin, kun en ole koulussa. Kun taas olen paikalla, voi työtehtäviini kuulua suunnittelemattomiakin tunnetaitohetkiä. Vaikkapa toisen lohduttamista, kun on paha mieli. Silloin teemme yhdessä jotakin mukavaa, niin kurja olo unohtuu ja tulee hyvä mieli.

Joululoma on aikaa perheiden, ystävien, levon ja hyvän mielen. Näillä mietteillä toivotan kaikille

Onnellista Uutta Vuotta 2019!

 

 

joulunäytelmä

Iloa marraskuun koulupäivään

Opetuksessa ollaan usein suurten linjojen äärellä, mutta minun kanssani tulee huomattua ne pienet, mutta merkitykselliset hetket. Kun opettaja antaa tunnin alussa työskentelyohjeita koko ryhmälle, päätän nopeuttaa työskentelyn alkamista. Namirasia tuoksuu houkuttelevasti opettajan pöydällä ilman kantta, yhtäkkiä kaikki nappulat ovatkin lattialla ja kylläpä lapsia naurattaa. Saanpas liikettä luokkaan. Ihan koko palkkaa en sentään ehdi ennakkoon ahmia. Pyöräytän sitten sujuvasti kahta noppaa ja jokaisesta oppilaan oikeasta kertotauluvastauksesta saan namipalkan. Lasten mielestä valitsen heille helppoja kertolaskuja. Totta. Kertotaulut 7 ja 9 jäävät vielä treenaamatta. Niihin pitääkin tuunata uusi noppa.

Toimin askartelutunnilla kuuntelijana. Vaikka suuresta oppilasmäärästä syntyy työskentelyn ääntä, pystyn keskittymään lukijaan. Kun kortit alkavat valmistua, haluaa yksi oppilas lukea minulle pulpettikirjaansa. Muutama lapsi käy lukemassa minulle isänpäiväkortistaan itsekeksimän toivotuksen. Kuulen englanninkielistä räppiä, ranskaksi runoa ja suomeksi mietteitä isästä. Kylläpä isät ilahtuvat ensi sunnuntaina!

Liikuntatunnin reipas kävelymatka huipentuu putteritreeneihin. Kun frisbeegolf-kori kilahtaa, saan oppilaalta namipalkan tarjoiltuna lautaselta, frisbee väärinpäin. Eniten koreja saanut joukkue on voittaja. Voittajien salaisuus taitaa olla toistensa kannustamisessa. Niin innokkaasti kuljen häntä pystyssä ja kuono maassa takaisin koululle, ettei kukaan jonossa kehtaa mutista pitkästä paluumatkasta. Perillä otan tirsat auton takapenkillä ja oppilaille toivotetaan Bon appétit.

 

 

Elekieli ja päiväunet

Kun koulupäivä on ohi, päätän tarkistaa, onko yhtään kurkkua jäänyt eväsrasiaan. Ranskalaiset kouluvieraat ovat lähdössä ja minäkin pääsen kohta kotiin. Sain tänään kehuja siitä, että ymmärsin vieraiden ranskankielisiä käskyjä. Totta puhuen kieli kuin kieli, sillä ymmärrän eleitä, jotka on minulle opetettu. Ei tämä opettajan työ vaikuta yhtään hullummalta, ainakaan näin kerran viikossa koiran näkökulmasta. Voisinkohan joskus toimia sijaisena? Vastavuoroisesti eräs opettaja vitsaili koulukoiran sijaisuudesta, kun kuuli, että koulukoiran hommassa saa välillä nukkua. Tuonne takana näkyvään häkkiini ihminen ei kyllä mahtuisi, ja sitäpaitsi ei opettaja saa nukkua työpaikallaan. Kasvatus- ja kuntoutuskoiralla on oikeus ja melkeinpä velvollisuus välillä nukkua, jotta jaksaa auttaa lapsia kouluhommissa koko päivän. Minä tosin en oikein malta nukkua, vaan mieluummin välitunnilla kuuntelen oppilaiden lukemaa kirjallisuutta ja nautin pari palkkanappulaa. Mutta, kun oikein väsyttää, ryömin häkkiini tai kömmin säkkituoliin kuorsaamaan joskus jopa kesken oppitunnin.

Create your website at WordPress.com
Get started